Kansallisoopperan ohjelmisto 2014-2015
Suomen kansallisooppera julkaisi pari viikkoa sitten seuraavan näyttämökauden ohjelmistonsa. Äkkiseltään ensi kauden ohjelmistossa ei ole suuria yllätyksiä, sillä keskeiset uutuusteokset olivat etukäteen tiedossa tai ennakkoarvailujen perusteella odotettuja. Tarkempi tarkastelu paljastaa ohjelmistosta muutamia kiinnostavia yksityiskohtia ja solisteja.
Yleinen johtopäätös on, että tiukka taloustilanne ja budjettikuri näkyvät sekä teosvalinnoissa että solistikiinnityksissä. Lisäksi uusi ylikapellimestari Michael Güttler johtaa poikkeuksellisen suuren osan teoksista. Jos edellisen taiteellisen johtajan Mikko Franckin aikana kuuli moitteita siitä, ettei talon omille solisteille riittänyt tehtäviä, niin nyt he pääsevät todella näyttämään osaamistaan. Uusi taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi - yhdessä uuden ylikapellimestari Güttlerin kanssa - antaa hyviä rooleja etenkin nuorimmille solisteille. Tämä on erinomaista, sillä oopperaan on kiinnitetty monia nousevia kykyjä, joista osa pääsi esille jo tällä kaudella. Mieleenpainuvin oli Marjukka Tepposen läpimurto Miminä Puccinin La Bohèmessa. Valitettavaa on toisaalta se, ettei suuria kansainvälisiä nimiä ole juuri tarjolla. Erityisesti olisin kaivannut kansainvälistä tenoria Klaus Florian Vogtin tyyliin. Mahdollista toki on, että oopperan onni nousevien kykyjen kanssa jatkuu kuten oli Zach Borichevskyn tapauksessa.
Yleisön ja omat odotukseni täyttää hyvin se, että omat kansainväliset tähtemme laulavat jälleen Helsingissä. Ilolla on pantava merkille Matti Salmisen paluu. Hän laulaa Boris Godunovin nimirooliin kaikissa neljässä näytöksessä. Saattaa olla, että tämä tulee olemaan viimeinen mahdollisuus nähdä Salminen yhdessä loistorooleistaan.
Toinen odotettu ja toivottu vierailija on Camilla Nylund, joka palaa nyt Mariettan (Die tote Stadt) jälkeen lavalle Émilie du Châtelet'n roolissa Kaija Saariahon Émilie-oopperan Suomen ensiesityksessä. Marianne Weemsin ohjaama monologi on nähty aiemmin Spoleton festivaalilla Yhdysvalloissa. Émilie sai maailman ensi-iltansa Lyonissa 2010 ja pelkona oli, että sitä ei nähtäisi Suomessa. Tietokatkosten jälkeen on upeaa, että se saa Suomen kantaesityksensä aikaisimpana mahdollisena ajankohtana.
Nürnbergin mestarilaulajat. Kuva: © Zürichin ooppera / Judith Schlosser
Monien oopperakävijöiden ja etenkin wagneriaanien toivelistan kärjessä vuosikausia ollut Richard Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajat. Se saa maaliskuussa kauan odotetun ensi-iltansa Töölönlahdella. Mestarilaulajien edellisestä esityksestä päänäyttämöllämme tulee kuluneeksi yli kuusikymmentä vuotta, sillä edellinen ensi-ilta oli jo vuonna 1950 ja sitä edellinen 1921. Sen jälkeen teos on nähty kertaalleen vierailuesityksenä Savonlinnan oopperajuhlilla 2002 ja konserttiversiona Finlandia-talossa 1995.
Mestarilaulajien kohdalla ohjelmassa on kaksi yllätystä. Ensinnäkin teoksen ohjaa alan legenda ja Wagner-ohjaajien grand old man Harry Kupfer. Hänen Parsifalinsa kuuluu uuden oopperatalon suurimpiin menestyksiin. Kansallisoopperaan tuleva Mestarilaulajat on jo nähty Zürichissä (ensi-ilta 2012). Produktio on varma ja turvallinen valinta eikä lavalla tulla näkemään saksalaista antioopperaa. Etukäteen ainoa kielteinen seikka on se, ettei kyseessä ole uusi Kupferin produktio ja siksi oopperamaailman päähuomio ei tule kohdistumaan Helsinkiin. Ehkä taloudellisista syistä Helsinki on joutunut luopumaan tavoitteesta olla Pohjolan ykkösoopperatalo. Tämähän oli tavoitteena vielä silloin, kun Helsigissä tuotettiin sellaisia sykähdyttäviä tapauksia kuin Dario Fon ohjaama Rossinin Matka Reimsiin ja Götz Friedrichin ohjaus Nibelungin sormuksesta ja Franckin kauden paras ooppera Kasper Holtenin ohjaama Die tote Stadt.
Kunnioitettavaa on, että Mestarilaulajat toteutetaan lähes kotimaisin solistein. Mika Kareksesta tulee laskujeni mukaan kuudes suomalainen, joka on laulanut Hans Sachsin roolin. Muissa rooleissa ovat mm. Mika Pohjonen Walter von Stolzingina, mikä on samalla hänen ensimmäinen Wagner-roolinsa. Ainoa julkistettu vierailija on Wienin valtionoopperan solisti Michael Krauss, joka laulaa Sixtus Beckmesserin roolin. Ainoastaan Evan roolin esittäjä on vielä avoinna. Todistaa hyvää Kansallisoopperan tasosta, että teos voidaan esittää lähes omin voimin. Tämä varmaan mahdollistaa myös teoksen pikaisen paluun. Toisaalta olisi ollut hienoa esitellä oopperayleisöllemme Klaus Florian Vogtin tasoinen heldentenori.
Syksyn ensimmäinen ensi-ilta on W. A. Mozartin Figaron häät. Varma valinta, mutta Figaron häiden edellinen produktio poistui ohjelmistosta vasta keväällä 2013 elettyään yli kolemkymmentä vuotta. Tietysti maailman kahdeksanneksi esitetyllä oopperalla on suuri ihailijajoukkonsa. Figaron häät tarjoaa hyviä rooleja nuorille laulajilla, joten siinä mielessä hyvä valinta ja todellinen näytön paikka. Kysymys on, eikö tässä vaiheessa olisi voitu valita joku muu ooppera kärkikymmeniköstä? Anna Kelon ohjaaman teoksen johtaa Susanna Mälkki.
Ennakkotietojen mukaisesti oopperan panostus operettiiin ja musikaaliin alkaa jo ensi syksynä. Näin ooppera vastaa varmaan monen toiveisiin ja houkuttelee yleisöä, joka ei normaalisti käy Töölönlahden tällä puolella. Edellinen operatti oli Lehárin Iloinen leski (2008-2011) ja musikaali Sondheimin Sweeney Todd (ensi-ilta 1997). Ennen Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitusta oopperan näyttämölle tulee Johann Straussin Lepakko. Se on kenties tunnetuin operetti ja sitä on esitetty Kansallisoopperassakin säännöllisin välein - edellinen ensi-ilta 1995. Lepakossa on parasta - uuden yleisön opettamisen lisäksi - se, että siihen on panostettu: ohjaajana ja lavastajana on Marco Arturo Marellli, jonka Ruusuritari ja Pelléas ja Mélisande ovat olleet Kansallisoopperan tyylikkäimpiä produktioita. Sen ensi-iltakierroksella laulavat wieniläiset Michael Kraus (Eisenstein), joka siis laulaa Mestarilaulajien ohella operettia, sekä Alexandra Reinprecht (Rosalinde)
Nuorempaa sukupolvea varten tarjolle tulee Leoš Janáčekin Ovela kettu, joka esitetään suomeksi. Janáček onkin ollut yksi eniten esillä olleista oopperasäveltäjistä Töölönlahdella.
Uusinnoista kiinostavin on - Boris Godunovin ohella - Claude Debussyn Pélleas ja Mélisande. Marellin ohjauksen paluu on yksi syksyn valopilkkuja. Siinä vastikään Kansallisoopperaan kiinnitetyllä Ville Rusasella samoin kuin Jenny Carlstedtilla on näytön paikka.
Muita ensi kaudella palaavia teoksia ovat La Bohème (mm. Marjukka Tepponen) sekä Aida. Puccinin Viitta (Il tabarro) palaa ohjelmistoon tällä kertaa yhdistettynä Leoncavallon Pajatsoon.
Tero Saarinen: Kullervo. Tuukka Piitulainen. Kuva: © 2014 Perttu SaksaKansallisbaletin mielenkiintoisin uutuus, jolla juhlistetaan Jean Sibeliuksen juhlavuotta on Tero Saarisen koreografia Kullervo. Se saattaa muodostua varsinaiseksi tapaukseksi myös kansainvälisesti.
Yksi suurimmista pettymyksistä on se, että Richard Straussin 150-juhlavuotta ei syksyllä noteerata oopperalla. Ohjelmassa on vain orkesterikonsertti, jossa esitetään prologi Ariadne auf Naxos -oopperasta. Kokonaan teosta ei meillä ole nähty kolmeenkymmeneen vuoteen. Sen lisäksi mukana on ihana Vier letzte Lieder, solistina Anna Gabler sekä sävelruno Don Juan. Vier letzte Lieder kuullaan tänä vuonna myös sekä Radion sinfoniaorkesterin että Helsingin kaupunginorkesterin ohjelmissa. Keväällä SKO:n ohjelmassa olevan Ruusuritarin pariksi olisi sopinut syksyksi vaikka juuri mainittu Ariadne auf Naxos tai Salome. Elektran osalta toivossa on, että Patrice Chéreaun ja Esa-Pekka Salosen produktio Aix-en-Provencesta (vuoden oopperaproduktio 2013 ja joka saa ensi-iltansa La Scalassa toukokuuss 2014), tulee meille suunnitellusti 2016 Chéreaun kuolemasta huolimatta. Se tasapainottaa huomattavasti Oopperan kummituksen esiinmarssia.
