Kesäkriitiikko

Savonlinnan oopperajuhlat: Aulis Sallinen: Kullervo. Kuva: Savonlinnan Oopperajuhlat, 2014  

Kesäfestivaalit elävät kuumeisinta sesonkiaan. On Naantalia, Savonlinnaa ja Kuhmoa sekä tietenkin Pori Jazz ja Suomi-Areena, jossa olivat kaikki. Kaikki tarkoittaa joukkoa poliitikkoja, toimittajia ja mielipidevaikuttajia, jotka löivät rumpua tapahtuman ainutlaatuisuudesta. Siellä olivat todella kaikki. Tapahtuman kokonaiskävijämäärä oli 30 000 eli hyvä ilmaistapahtumaksi, jonka sisältö koostuu keskusteluista. Ehkä Porissa olleilta katosi paikoin suhteellisuudentaju, sillä muualla elämä jatkui lähes ennallaan. mitä nyt kesäkommentit ylittivät uutisotsikoissa lentokoneen alasampumisen Ukrainassa ja Gazan pommitukset ja maahyökkäykset. No olihan Porissa myös jazzia eli jazzin megatähdet Pet Shop Boys ja Bob Dylan.

Kuten sanottu, olen seurannut kesän juhlia lähinnä tiedotusvälineiden  ja sosiaalisen median kautta. Niiden välityksellä syntyy maailman menosta hieman erilainen kuva, kuin jos olisi sisällä pölinässä. Tässä muutamia poimintoja. Ja toki lähinnä oopperaan liittyen.

Helsingin Sanomien toimittaja Vesa Sirén vieraili Savonlinnan Oopperajuhlilla kirjoittaen arviot Aulis Sallisen Kullervosta ja Giacomo Puccinin Madama Butterflysta. Kullervoa koskevissa kirjoituksissa huomioni kohdistui siihen, miten laajalti palstatilaa oli annettu sokean laulajan pienen roolin esittäneelle Maria Ylipäälle, joka oli "hypännyt Vesa-Matti Loirin suuriin saapaisiin" ja hänen suhteeseensa oopperaan. Ooppera-arvio puolestaan keskittyi sähkökatkoksen ja Seppo Heikinheimon kantaesityksestä kirjoittaman arvion kuvailuun ja arviointiin. Ehkä lukijaystävällisen kirjoittelun tarkoitus on juuri tämäntyyppinen viihteellistäminen. Syvemmät anayysit teoksista ja niiden eri ohjauksista siirtyvät yhä enenevässä määrin harrastajaryhmien sosiaalisille verkkofoorumeille? 

Savonlinnasta kuultujen ja Kullervon esityksen nähneiden kommentit olivat varsin toisenlaisia. Puhutaan suuresta oopperatapauksesta, joka pitää itse nähdä ja nimenomaan kokea. Kari Heiskasen uusi ohjaus ja Hannu Linnun johtama musiikki nostivat solistien kanssa oopperan aivan uusiin sfääreihin eikä kukaan voinut jäädä välinpitämättömäksi. Samalla pyyhkytyi pois kantaesityksestä muistoihin jäänyt jähmeys. Sallisen musiikki on aina ollut parhaimmillaan - ja hyvässä mielessä -  näyttämömusiikkia, joka pääsee täyteen oikeuteensa lavatapahtumien yhteydessä.

Odotan mielenkiinnolla maanantaita 22. heinäkuuta, jolloin voin television kautta muodostaa oman käsitykseni produktiosta ja kenties pyyhkiä pois Kansallisoopperan uuden talon avajaisten yhteydessä syntyneen pienoisen pettymyksen.

Savonlinnan oopperajuhlat: Giacomo Puccini: Madama Butterfly. Kuva: Savonlinnan Oopperajuhlat, 2014  

Sirén oli nähnyt myös Madama Butterflyn. Sen arvostelussa kiinnitti huomiota spekulointi siitä, miksi Helena Juntunen ei esittänyt nimiroolia ensi-illassa. Juntusen esiintymisestä oli jo etukäteen kohistu suurena läpimurtona. Tämä ei tietenkään ollut tiedossa, kun miehityksistä aikanaan oli päätetty. Oopperajohtaja Jorma Silvasti oli Helsingin Sanomien mukaan "halunnut suojella sopraanoa kriitikoilta". No kriitikko ilmoitti suurieleisesti lähtevänsä lomalle ja jättävänsä arvostelut sikseen.

No, mikä sai kriitikon palaamaan lomiltaan? Ei Savonlinnan oopperajuhlat tai edes Jonas Kaufmannin ensiesiintyminen Suomessa. Ei syy oli Bob Dylanin esiintyminen Pori Jazzissa ja soitettujen kappaleiden luettelointi. Ei siinä mitään, mutta kertonee jotain johtavan päivälehden kulttuuripoliittisista linjauksista, jos lehden pääkriitikko keskittyy rock-konserttien arviointiin. Ja toki muistaa mainita mitkä kappaleet olisi halunnut kyseisessä konsertissa kuulla.

Toki Helsingin Sanomilla oli lähettää toimittaja myös Savonlinnaan arvioimaan juhlien muutkin produktiot. Lehden pitkäaikainen kriitikko Hannu-Ilari Lampila arvioi niin Wolfgang Amadeus Mozartin Taikahuilun kuin Georges Bizet'n Carmeninkin. Kun en uusintaohjauksia ole itse nähnyt, mielikuva esityksistä syntyy vain kriitikoiden arvioiden perusteella.

Taikahuilun - pääsoin erittäin myönteinen kritiikki erityisesti ohjauksesta - arvio keskittyy vertailuun alkuperäisen August Everdingin ohjauksen (vuodelta 1973), jolla on ikää kunniotettavat 40 vuotta, hienouksiin ja ajantasaistukseen. Savonlinnan Taikahuilun ja Everdingin ohjauksen hienous piilee siinä, että kun se esitetään suomeksi, mukaan voi sijoittaa uudistettua huumoria ja lisäväriä. Samalla teos on tarjonnut ja tarjoaa erinomaisen tilaisuuden nuorille kotimaisille solisteille päästä mukaan suuren kansainvälisen oopperajuhlan tunnelmaan. Olen kuullut kaikkia solisteja muualla, ja voi huoletta todeta, että muutaman vuoden välivaiheen jälkeen, meille on kasvamassa erittäin lupaava uusi solistisukupolvi.

Lampilan arvostelussa kiinnitti - jälleen kerran - huomiota se, että kriitikolla, tosin monella muulla arvostelijalla on sama tapa, on suuri taipumus verrata ohjauksia ja solisteja omiin ihanteisiinsa. Ja jos tulos ei miellytä, niin aletaan antaa ohjeita siitä, mitä olisi pitänyt tehdä. Ehkä kritiikin tulisi paraammin seurata ohjauksen lähtökohtia ja arvioida tulosta niiden pohjalta. Jos modernit tulkinnat eivät miellytä, pitäisi kenties jättää tuotanto arvostelematta. Omasta mielestäni ohjaus pitäisi pyrkiä arvoimaan sen omista lähtökohdista, eikä oman ihanneohjaukseni kautta tai suosikkitallenteisiin vertaamalla. Ehkä kannattaisi olla avarakatseisempi myös laulajien kohdalla eli vaikka oma ihanne-Sarastro olisikin syvä basso, ovat roolia esittäneet ja siitä suurella menestyksellä selvinneet monet keveämmät ja liikkuvammat äänityypit.

Taikahuiluun arvioon verrattuna Carmenissa kriitikko-ohjaus meni mielestäni kirkkaasti pidemmlle ja yli. Vierastan suuresti, että kriitikko ryhtyy antamaan ohjeita ohjaajalle siitä, miten teos olisi pitänyt ohjata - tai alkuperäistä ohjausta uudistaa. Toki makuja on monia. Ja tietyllä tavalla pystyin hyvin eläytymään kriitikon asemaan elävässä tilanteeseessa paikan päällä. Varsinkin kun tuntee kriitikon tyylin ja tavan kirjoittaa sekä arviot useista teoksista ja tuotannoista, joihin pystyy omat kokemuksensa vertaamaan.